Mikä ihmeen OCD?

Pakko-oireinen häiriö (myös OCD, lyhenteenä sanoista obsessive-compulsive disorder) on psykiatrinen häiriö, joka luokitellaan ICD-10tautiluokituksessa ahdistuneisuushäiriöihin. Pakko-oireita voi liittyä myös muihin psyykkisiin häiriöihin kuten masennukseen. Pakko-oireinen häiriö ilmenee monissa muodoissa, mutta useimmiten se esiintyy potilaan pakonomaisina ajatusmalleina ja/tai tapana tehdä joitakin rituaalinomaisia tehtäviä eli pakkotoimintoja, joiden tarkoituksena on suojella ihmistä oletetulta uhkalta tai katastrofilta. Potilas yrittää varmistaa, ettei itse aiheuta muille tai itselle peruuttamatonta vahinkoa. Useimmilla ihmisillä on pakonomaisia tai ahdistavia ajatuksia ja impulsseja. Pakko-oireesta kärsivä ahdistuu näistä ajatuksista, ja pakkotoimintojen avulla hän yrittää poistaa tai vähentää huolta ja siitä seuraavaa ahdistusta." Tämän meille kertoi Wikipedia. 😉

Lääkäri käynnin jälkeen alkoi netti sauhuta ja ahmin tietoa pakko-oireisesta häiriöstä ja liityin muutamaan vertaistuki ryhmään facessa. Päässäni pyöri monta kysymystä. Mikä tämä sairaus on? Mistä se tulee? Miten siitä paranee???

Itselleni oireet ovat enemmän toimintoja kun ajatuksia. Itselläni on paha pöpökammo. 

Esim. 
Käyn päivittäin 3-5krtaa suihkussa ja käsiä pesen 50-100krtaa. En pysty syömään paljain käsin mitään. Myös sylkemistä ja suun pesua on. Eli melko klassinen ocd oireet.. 
Ja kaikista typerintä tässä on se että näiden toimintojen toistaminen ei vie pelkästään aikaa vaan myös järjen. Mitä enemmän pesen sitä enemmän ahdistun. It makes no sense. 

Sanomattakin on varmaan selvää että tämä on erittäin raskas, raastavaa, väsyttävää, aikaa ja rahaa vievä sairaus. En kykene normaaliin elämään. Olen hyvin yksinäinen, koska tuntuu että on helpompi  jäädä vaan kotiin kun selitellä tai vaikuttaa oudolta..  Ehkä tähän muutosta saa aikaan myös tämä ulostulo. Vaikka avoin ihminen olenkikn, ei sairaudestani ole tiennyt kun iha lähipiiri, ja mies varmaan ainoana koko kuvan. Lisäksi en kykene poistumaan kotoa ilman jumalatonta stressiä ja jos menen esim kauppaan niin kotia tullessa jumitun pesemään käsiä tms yhtä järkevää.. 

Tämä on semmonen oravanpyörä josta on todella vaikea päästä pois taikka täysin parantua. Sitä moni ajattelee että oot vaan pesemättä tai tekemättä näitä asioita . Voikun se olisikin NIIN helppoa. Tän hetlen suurin haave olisi menmä mäkkäriin syömän ranut, käsin. 

Ja valitettavasti lääkitys ei ole tuottanut kohdallani vielä haluttua tulosta, enkä ole apua saanut terapiastakaan. 3 eri terapeutilta joilla olen käynyt.. Seuraava askel on spesialistin löytäminen ja lääkityksen muuttaminen. Käsittääkseni ainut apu löytyy pitkästä psykoterapiasta ja altistuksesta, mutta niihin ei ominpäin voi ryhtyä.  Mutta niistä lisää myöhemmin..  

Vaikka en halua tartuttaa perhettä niin selvää on että koko perhe kärsii tässä mukana. Onnekseni minulla on erittäin ymmärtäväinen aviomies ollut tukena. Vaikka uskokaa etä vaikeaa on ollut. Se on vaikeaa muiden ymmärtää kun et ymmärä itsekään.. Omat haasteensa tuo nämä ruuhkavuodet, yrittäjyys, tukiverkoston puute, uusioperheen elämä ja meidän molempien taustat. Kovasti ollaan väsyneitä kumpikin ja välillä meinannut toivo loppua. Kaikesta huolimatta haluan tarjota lapsille mahdollisimman normaalin ja onnellisen kasvu ympäristön. Onneksi heti älysin hakea apua perhetyöstä ja sossusta. Ilman heitä ei oltais tässä nyt. He käyvät parikertaa viikossa auttamassa kotona, tukevat monella tapaa minua ja meitä ❤️. 

Jos siellä joku lukee niin mulle voi esittää kysymyksiä ja postaus ehdotuksia 😊 olen melko noviisi vielä mutta, yritän 😉